7. elokuuta 2017

228 - OSTOLAKKO: KUINKA KÄVI JA MITÄ OPIN?

Hei! Nyt olisi kai hyvä aika viimein päättää se, mikä on jäänyt vähän kesken, eli kertoa teillekin kuinka minun ostolakossa sitten loppujen lopuksi kävi. Aiemman ostolakkokatsauksen löydät tästä.

"Whoever thinks money can’t buy happiness can deposit it in my bank account"

Muistin virkistykseksi siis vielä: päätin vuosi sitten tammikuussa ryhtyä ostolakkoon, sillä olin vähän kyllästynyt omaan holtittomaan kulutukseeni ja siihen, että mulla oli kaikkea kummallista tavaraa joka paikka pullollaan. En ole oikeastaan koskaan ajatellut olevani mikään himoshoppaaja, mutta minun on vaikea vastustaa halpoja ja söpöjä juttuja. Esimerkiksi Tiger on sellainen kauppa, josta on hankala lähteä ostamatta mitään. En myöskään usein ole miettinyt ostoksiani ihan loppuun asti, minkä johdosta kaikenlaista eBaysta ja muualta tilattua roskaa on kertynyt vain jatkuvasti lisää. Mulla on toki ollut myös pari muuta "ostelupahetta", jotka ovat imaisseet varmaan niin sievoisen summan rahaa, etten oikeastaan halua edes alkaa laskeskelemaan. Viimeisten n. viiden vuoden aikana mulla on kulunut ehdottomasti eniten rahaa dvd-elokuviin. Oon ostanut niitä ihan vaan omaksi ilokseni, koska tykkään elokuvista ja katselen usein omia lempileffojani. Jossain vaiheessa muutettuani pois kotoa tajusin, että mulla on niitä oikeasti liikaa, enkä ollut edes katsonut kaikkia elokuvia, jotka omistin. Sen jälkeen aloin vähän rajottaa elokuvien ostoa ja harkitsin pidempään, haluanko oikeasti jonkun elokuvan. (Sivuhuomautuksena tähän lisättäköön, että keväällä vein suurimman osan dvd-elokuvistani antikvariaattiin ja sain niistä noin 100 elokuvasta, ainakin kymmenestä dvd-boksista ja paristakymmenestä cd-levystä hyvitystä yhteensä 50e. Oon itse maksanut niistä yhteensä varmaan vähintään tuhat euroa. Tämäkin pisti miettimään, että mitä kannattaa ostaa - säilyykö kalliin tavaran arvo, ja entä jos sen haluaa joskus tulevaisuudessa myydä pois?) Toinen juttu on kirjat. Olen aina tykännyt lukemisesta ja mulla on ollut aina hyllyt täynnä kirjoja. Mulle kirjahylly on erittäin olennainen osa kotia ja erityisesti sitä kotoisaa tunnelmaa. Muutamia vuosia sitten aloin ostaa myös paljon kirjoja, minkä seurauksena mulla on juuri nyt kirjahylly täynnä kirjoja, joita en oo vielä edes kerennyt lukemaan. Oon myöskin töissä kirjakaupassa, ja se ei oikeastaan auta asiaa, hah.

No mutta kuitenkin, viime vuoden alussa siis päätin aloittaa ostolakon, joka tulisi kestämään koko vuoden. Tarkoitus oli olla ostamatta mitään ylimääräistä, jolle ei oikeasti ole tarvetta. Toisin sanoen "sallittua" oli ostaa ruoka- ja hygieniatuotteita, muut mahdolliset välttämättömyydet ja vaatteeita tarpeen mukaan. Myös harrastustarvikkeet ja postimerkit olivat sallittuja. Päätin myös, että jos haluan lähettää kirjekavereille jotain, voin ostaa sen. Annoin itselleni myös yhden poikkeusluvan, nimittäin sen, että jos jonnekin reissuun lähdettäisiin, niin siellä saisi shoppailla - järjen kanssa, tietenkin. Toukokuussa sitten käytiinkin Berliinissä ja mielestäni siellä tulikin shoppailtua ihan fiksusti. Primarkissa tietysti oli vähän hankala hallita itseään, mutta en mielestäni juurikaan "tuhlaillut" ainakaan itseäni varten.

Berliinissä tajusin, että mulle ei oikeastaan tuottanut ongelmia olla ostamatta itelleni mittään, mutta ostin kaikille muille senkin edestä. Huomasin, että sillä ei oikeastaan ole väliä, että kenelle niitä tavaroita ostaa ja mistä, vaan että ostamisesta ylipäätään tulee tosi hyvä olo. Tuntui välillä, että mulla ois ollut päässä semmoset lasit, joilla näin vaan kaikkia kivoja tuotteita, joita oisin halunnut ostaa jollekulle muulle. Kuulostaa ihan hullulta, mutta siinä huomasi sen, että kuluttaminen tuntuu siinä hetkessä vaan niin älyttömän hyvältä. Minusta on tosi tärkeää että huomasin sen, mutta se ei valitettavasti estänyt minua ostamasta liikaa tuliaisia.

Sama meno jatkui kesäkuussa, kun palasin takaisin töihin. Oon siis töissä kirjakaupassa, ja sen lisäksi, että haluan ostaa kaikki kirjat, jotka näyttävät vähänkään kiinnostavalta, meän kaupassa on myös ihan mieletön korttivalikoima ja kaikkea muuta kivaa, kuten esimerkiksi tosi hienoja vihkoja. Meidän liikkeessä oli tuolloin isot alet, koska vaihdettiin liiketilaa. Täten hyllyt oli täynnä kaikenlaista muutakin tavaraa kuin kirjoja, joita oltiin kaivettu varastosta ja joita ajattelin tarvitsevani. Hyvänä esimerkkinä Botticellin Venuksen syntymä -palapeli, joka vielä kuukausi sitten oli muoveissa tuolla kaapissa.. Annoin sen sittemmin kaverille, joka tuli kylästelemään. Ostin niitä palapelejä silloin kaksi, toisen kaverille joululahjaksi (joulualahjoja kesäkuussa...) ja yhden siis itselleni, mutta joka kuitenkin päätyi jollekulle muulle, koska en sillä itse mitään tehnyt. Ostin kesällä muutaman jutun meidän liikkeestä, mutta muistelisin, että pääasiassa kaikki meni hyvin ja pysyin päätöksessäni.

Kunnes Anttila meni konkurssiin. Okei, ei siellä konkurssimyynneissäkään mitään dramaattista tapahtunut - ostin ihan järjettömän kasan lankoja (harrastustarvikkeita siis) ja yhden Californication-boksin ja ehkä jotain meikkiä ja Muumi-pyyhkeitä, jotka tosin lähetin kirjekavereille. Vähän silti harmitti, etten pystynyt jättämään sitä dvd-boksia ostamatta. Syksyn mittaan aloin muistaakseni lipsumaan enemmänkin. Tai en välttämättä vielä syksyllä, mutta kun joulu lähestyi, niin ostin joululahjaostosten yhteydessä joitain juttuja myös itelleni. En ihan tarkalleen muista että mitä, mutta todennäköisesti jokusen kirjan, sillä olin taas joulusesongin töissä.

Lopputulemana todettakoon siis, että aivan täysin en pystynyt päätöstäni pitämään, mutta metsään oltais voitu mennä paljon pahemminkin. Ostolakon jälkeen tosin löysin Aliexpressin ihmeelliseen maailmaan ja rysäytin sinne kolmenkympin teippi- ja tarratilauksen heti tammikuussa.. Pitää myös rehellisyyden nimissä mainita, että poikaystävä osti mulle useammankin "lahjan", joihin kovin palavasti ihastuin, mutta joita en itse pystynyt lakkoni takia ostamaan. Esimerkkinä nyt vaikka Muumi-lakanat, joita oli saatavilla K-Markettien kamppiksesta. Saatoin muutamaan kertaan erittäin painokkaasti mainita, että hirveän kovasti tahtoisin ne lakanat. Kuulostanpa kyllä ihan kamalalta kakaralta tämän sanoessani!! Mutta totta se on. Vähän tuntuu jopa pelottavalta huomata, miten kovasti materia ihmisiä hallitsee ja miten sitä aina kuvittelee tarvitsevansa jotain, mitä kuitenkin jo entuudestaan itseltä löytyy.

En pitänyt vuoden aikana kirjaa siitä paljonko rahaa mihinkin meni, mutta voisin väittää, että mitenkään merkittäviä summia en vuoden aikana säästänyt. Säästöjäkin arvokkaampaa on kuitenkin se, että opin ymmärtämään omaa ostokäyttäytymistä ja pohtimaan siellä kaupassa jotakin tavaraa ihastellessani, että mitä nyt tapahtuu, kun en sitä tavaraa ostakaan. Vastaus on varmaankin maailman suurin antikliimaksi: minun maailmani ei muuttunut suuntaan tai toiseen. Niissä tavaroissa on aina vaan se hetken huuma. Uuden tavaran ja sen hienouden muistaa vain vähän aikaa, mutta jo viikossa tai kahdessa se voi olla aivan yhtä tavallinen kuin kaikki muutkin vanhat tavarat. Kaksi viikkoa sitten ostettu uusi takki ei tunnu enää sen uudemmalta tai hienommalta kuin vanhakaan.

Ihastuin taannoin kovasti Tenavat-sarjakuvaan, erityisesti Telluun. Viime viikolla käytiin Linnanmäellä ja yllätyksekseni löysin sieltä Tellu-Pezin, siis sellaisen karkkimasiinan. Hintaa sillä oli kolme euroa, ja minun ensimmäinen ajatukseni oli tietenkin, että pakko saada tuo! Suomesta on niin vaikeaa löytää mitään Tenavat-aiheista, että nappasin äkisti Tellun kouraani ja lähdin kaverini perässä katselemaan, mitä muuta karkkikaupasta löytyisi. Melkein heti aloin kuitenkin miettimään, että tästä ei varmaan iloa riitä kauaksi aikaa ja varmuuden vuoksi pyysin vielä kaverianikin kieltämään minua ostamasta sitä vekotinta. Sitten vein sen kiltisti takaisin hyllyyn odottamaan jotakuta muuta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti