12. joulukuuta 2017

AUTUMNAL MAIL PT. 1

Pitkästä aikaa postia. Nämä saapuivat ja lähtivät elo-syyskuun aikana.

Finally, mail! These were sent and received during August and September.

_MG_9597
Kirje taiwanilaiselta Pin Julta. Tykkään ihan hirveästi tuosta vihreästä öttiäisestä!/ A letter from my Taiwanese pen pal Pin Ju. Don't you just love that green character? It's so cute!

_MG_9599
Kirje Melanielle Alankomaihin. Mukaan latoin metallisen kortin, karkkia ja Slovakiasta ostamani postikortin. / A letter to my Dutch pen pal Melanie. I also sent her a metallic postcard, a card that I bought from Slovakia and a candy bar.

_MG_9600
Postikortti, jonka piirsin vieraallemme Riikalle. Käytiin Muumimuseossa, joten siitä inspiraatio Mörköön! / A postcard to our guest, Riikka. We went to the Moomin museum with her, hence The Groke!

_MG_9605_MG_9604_MG_9603
Kirje ja synttärilahja Marriah'lle Amerikkaan. Tällä hetkellä muuten näyttää siltä, että pääsen tapaamaan häntä helmikuussa, jännää! 💜 / A letter and a birthday gift to my American pen pal Marriah. Btw, it seems like we have the chance to meet in February, I'm so excited!

_MG_9602
Ja viimeisenä kasa sukkia, jotka kudoin ja lähetin jaettavaksi Helsingin Asunnottomien yöhön. Toivottavasti saajat ilahtuivat. / And finally, a bunch of socks that I knitted and sent to Helsinki, where they were given to homeless people. I hope the recipients like them!

10. joulukuuta 2017

VUODEN 2017 TOP 5 KIRJAT

Tässä postauksessa kerron vähän minun tämän vuoden lempikirjoista. Jos jotakuta kiinnostaa, löydyn Goodreadsista ja minut saa lisätä siellä kaveriksi! Tänä vuonna suurin osa lukemistostani koostui koulukirjoista, nimittäin luin yhtä kirjallisuuden kurssia varten 12 suomalaista klassikkoteosta. Tämän postauksen ilmestymiseen mennessä oon lukenut tänä vuonna 18 kirjaa, joista siis 12 on kurssikirjoja ja kaksi muuta teosta myös koulua varten luettuja. Olen siis lukenut neljä täysin omavalintaista kirjaa. On kuitenkin hauska huomata, että kolme tämän listan viidestä kirjasta on niitä kurssikirjoja! Ei siis ihan turha projekti. Tällä hetkellä mulla on kesken Nathan Hillin kiitelty Nix, jonka oon aloittanut jo kesällä, mutta en oo kerennyt koulukiireiden takia lukea loppuun. Ehkä sitten joululomalla viimein.

_MG_9638

1. Väinö Linna: Tuntematon sotilas
En oikeastaan voi itsekään uskoa, että tämän listan kärjessä roikkuu sotakirja! Väinö Linnan Tuntematon sotilas oli mulle aina lokakuuhun asti täysi mysteeri; oon joskus koulussa lukenut jonkun lyhyen katkelman siitä, mutta siinäpä oikeastaan se. Siispä ennen kuin luin sen, mulla ei ollut varsinaista käsitystä hahmoista tai itse tarinasta.

Kirja sijoittuu jatkosotaan ja siinä tarkastellaan ajan tapahtumia erään kiväärikomppanian näkökulmasta. Kaikkein parasta kirjassa ovat sen värikkäät hahmot. Aluksi minun oli vaikea erottaa hahmoja toisistaan, sillä kaikkia puhutellaan kirjassa sukunimillä, mutta alun jälkeen opin tunnistamaan hahmot murteiden perusteella. Murteet ovat mulle omalla alallani yhtiä kaikkein kiinnostavimmista aiheista, joten oli tosi hauska, että niitä oltiin hyödynnetty hahmojen persoonissa.

En koe olevani mitenkään järisyttävän isänmaallinen, mutta pakko myöntää, että kyllä ihan kyynel tirahti silmään kirjan lopussa. Kirjan tapahtumat konkretisoivat sitä aikaa, jota minun ei ole onneksi tarvinnut kokea, mutta myös sen, että joku muu on todella ollut siellä ja kokenut kirjassa kuvailtuja asioita. Linna korostaa hienosti sotilaiden inhimillisyyttä. Sotaa ei kaunistella, eikä myöskään ihastella. Sodan kuvaus tuntuu rehelliseltä ja aidolta, mikä oli varmasti suurin syy teoksen aiheuttamaan liikutukseen. Suosittelen ihan kaikille luettavaksi!

2. Tyler Oakley: Binge
Youtuben suursuosikki Tyler Oakleyn omaelämäkerta Binge on hauska ja viihdyttävä teos, joka valottaa hieman sitä, millaista Oakleyn elämä oli ennen Youtube-aikaa. Jokainen luku on oma tarinansa jostain vaiheesta Oakleyn elämässä. Kirjan teemoja ovat mm. (Oakleyn) homoseksuaalisuus ja sen aiheuttamat ongelmat perhesuhteissa, rakkaus, syömishäiriö ja lapsuusvuodet. Vaikka osa aiheista onkin rankkoja ja vaikeita, on Oakley silti onnistunut etsimään niistäkin jotain positiivista ja opettavaista.

Niin hauska ja viidyttävä kuin kirja onkin, on sen huumori välillä ehkä vähän kieli poskessa väännettyä. Lukaisin sen silti parissa päivässä ja viihdyin kyllä mainiosti. Harvoin nauran ääneen kirjoja lukiessani, mutta Bingen kanssa kyllä kävi niin. Kirja ei ehkä ole järin mielenkiintoinen sellaiselle, joka ei ole katsonut Oakleyn videoita, mutta hänet "tuntevalle" se on miellyttävä ja hupaisa katsaus Oakleyn menneisyyteen.

3. Rosa Liksom: Unohdettu vartti
Rosa Liksomista on tämän vuoden aikana tullut yksi minun lempikirjailijoista, varsinkin kotimaisista. Täytyy tosin kyllä tunnustaa, että olen lukenut aivan minimaalisen määrän kotimaista kirjallisuutta ennen tätä vuotta, mutta toivottavasti jatkossa tarttuisin ennakkoluulottomammin suomalaisiinkin teoksiin.

Unohdettu vartti on Rosa Liksomin toinen, paljon kehuttu novellikokoelma - eikä turhaan! Kuten aiemmin mainitsin, murteet ovat mulle sydäntä lähellä, ja Rosa Liksom hyödyntää useissa teoksissaan murteita, tässä kyseisessä vieläpä minun (ja hänen) kotimurretta! Teoksen novelleissa käsitellään mm. seksuaalisuutta ja yksinäisyyttä. Tässä kirjassa ei kaunistella mitään. Osa koulukavereistani sanoi, että teosta oli ajoittain murteen takia vaikea seurata, mutta jos kiinnostaa vähääkään, suosittelen kyllä kokeilemaan ainakin.

Joululomalla haluaisin lukea Rosa Liksomin vuonna 2014 ilmestyneen novellikokoelman Väliaikainen. Olen lukenut siitä katkelmia yhtä kurssia varten ja se vaikuttaa vähintäänkin yhtä mielenkiintoiselta kuin Unohdettu vartti, vaikka teemat ovatkin ehkä hippasen enemmän yhteiskunnallisia.

4. Katja Kettu, Meeri Koutaniemi & Maria Seppälä: Fintiaanien mailla
Fintiaanien mailla on Katja Ketun, Meeri Koutaniemen ja Maria Seppälän yhteisteos, jossa valotetaan suomensukuisten intiaanien elämää Pohjois-Amerikassa. Kiinnostuin kirjasta heti kun bongasin sen Hesarista, ja toivoin sitä äidiltä viime vuonna joululahjaksi. Alkuperäiskansat ja etenkin Pohjois-Amerikan intiaanit ovat aina kiinnostaneet minua kovasti, mutta mikäpä jännempää kuin se, että useilla heistä on suomalaiset juuret!

Kirjassa parasta antia ovat ehdottomasti Meeri Koutaniemen upeat kuvat. Kerronnassa on hyödynnetty informatiivisen tekstin ja kuvien lisäksi proosallisuutta, joka ilmenee Katja Ketun kirjoittamina lyhyttarinoina intiaanien suomalaisista esi-isistä, jotka ovat aikoinaan muuttaneet Suomesta Amerikkaan sen kuuluisan paremman elämän ja amerikkalaisen unelman perässä. Kirjassa esiteltävät intiaanit elävät kuitenkin pääosin köyhyydessä. Taloudellisten onglemien lisäksi intiaaneja (ei pelkästään suomensukuisia) piinaavat erilaiset päihdeongelmat, jotka pitkälti johtuvat huonosta elintasosta. Jokainen, joka tuntee vähänkään Amerikan intiaanien historiaa tai nykytilannetta, on varmasti perillä siitä, miten amerikkalainen yhteiskunta kohtelee intiaaneja kakkosluokan kansalaisina ja polkee heidän oikeuksiaan ja elinkeinojaan minkä kerkeää.

Kirja on vahva kannanotto intaanien oikeuksien puolesta, mutta se itseäni eniten kiinnostanut osa, "fintiaanit" ja "fintiaanius", jää kirjassa aika pieneksi. Intiaaneista, heidän kulttuuristaan ja perinteistään kyllä kerrotaan, mutta itse oletin, että kirja olisi valottanut sitä, miten suomalaisuus vaikuttaa fintiaanien elämään. Kirjassa oli myös jonkin verran hassuja kirjoitusvirheitä, jotka välillä harmittivat, mutta kokonaisuudessaan intiaanikulttuurista ja intiaanien nykyhetkestä kiinnostuneille hyvä teos. Ja loppukaneettina pakko vielä kerran mainita ne hengästyttävän hienot kuvat, huh!

5. Rosa Liksom: Everstinna
Sain poikakaverini äidiltä lahjaksi Rosa Liksomin Everstinna-romaanin, joka ilmestyi juuri tänä syksynä. En ollut edes tiennyt, että Liksomilta on tulossa uusi teos, joten lähdinkin lukemaan Everstinnaa uteliain mielin.

Everstinna on monologiromaani, jossa lappilainen nainen käy läpi elämäänsä aina lapsuudesta kuolemaan asti. Everstinna kasvaa perheessä ja ajassa, jolloin kansallismieleisyys on vahva ja idän uhka suuri. Everstinna tutustuu jo nuorena isänsä kautta Everstiin, jonka kanssa myöhemmin avioituu ja kokee elämänsä parhaimmat vuodet, mutta myöskin perheväkivaltahelvetin. Romaanissa kuvataan siis sodan ja fasisimin ihailun lisäksi myös Everstinnan sielunelämää ja varsinkin kirjan jälkipuolisko kaikessa raakuudessaan on hyvin vaikuttavaa luettavaa.

Everstinna on mitä ilmeisimmin Liksomin tulkinta lappilaisen kirjailijan, Annikki Kariniemen, elämästä, joskaan tätä ei ole suoraan missään vaiheessa tuotu ilmi. Kirjan lopussa Liksom kuitenkin esittää Kariniemelle kiitoksensa ja Kariniemen taustasta lukiessani huomasin, että moni asia täsmää. Tämä teos on kirjoitettu kokonaan Peräpohjolan murteella, joka ainakin poikaystäväni äidin mielestä vaikutti hänelle liian haastavalta, mutta kirja on niin mukaansatempaava ja mielenkiintoinen, että sitä ei vain voi lopettaa kesken. Vinkkinä sellaiselle, joka kirjan haluaa lukea: kirjan lopusta löytyy sanasto ;-)

Mitä kirjoja te luitte tänä vuonna? Oliko joku erityisen hyvä tai huono?

5. joulukuuta 2017

VUODEN 2017 TOP 5 ELOKUVAT

Hei! Loppuvuoden kunniaksi haluaisin kirjoittaa teille viikoittain minun tämänvuotisista suosikeista, eli toisin sanoen tervetuloa seuraamaan minun vuoden 2017 top vitosia! Tässä "postaussarjassa" kirjoittelen teille nyt ekana vuoden lempielokuvistani ja tämän jälkeen saatte kuulla vielä kirjoista, kappaleista, levyistä ja tv-sarjoista! Tällä viikolla tosin tulee varmaan kaksi postausta, sillä tämän piti ilmestyä jo viime viikolla, mutta kouluhommat veivät vähän ylimääräistä aikaa.. :-)

Listoissa olevat suosikit eivät kaikki tule totisesti olemaan vuoden 2017 tuotoksia, vaikka tästä ensimmäisestä listasta saattaisi jopa semmoisen kuvan saada. Olin itsekin tosi yllättynyt, että kaikki minun tämän vuoden suosikkielokuvat on julkaistu Suomessa tänä vuonna. Katson tosi vähän uusia elokuvia, mutta tänä vuonna olen ollut näköjään poikkeuksellisen aktiivinen ja näemä leffatkin ovat olleet poikkeuksellisen hyviä! Käyn yleensä ennen Oscar-gaalaa tsekkaamassa kaikki parhaan elokuvan ehdokkaat - näistäkin alla olevista kolme oli ehdolla kyseiselle pystille. Mutta nyt itse listaan!

1. Manchester By The Sea 

Yksi minun tämän vuoden suosikkielokuvista oli Manchester By The Sea. Elokuva kertoo Leestä, jonka veli yllättäen kuolee. Veljellä on teini-ikäinen poika, Patrick, josta Leen täytyy alkaa huolehtia tämän ollessa pojan lähin sukulainen. Teini-ikäisen pojan kasvattaminen ei kuulu Leen suunnitelmiin, eikä tämä usko pystyvänsä huolehtimaan Patrickista. Leen mielessä pyörii omaan perheeseensä liittyvä trauma ja sen aiheuttama syyllisyyden tunne. Kaunis rantakaupunki Manchester on omiaan luomaan elokuvan haikeaa tunnelmaa. Leffassa parasta antia ovat ehdottomasti Casey Affleckin (Lee) ja Lucas Hedgesin (Patrick) mahtavat roolisuoritukset ja loistava kemia. Elokuva on aika pitkä, mutta minä istuin elokuvateatterin penkissä kuin naulattuna, välillä vähän itketti ja välillä myös nauratti. Todella hyvä draama!

2. Moonlight

Parhaan elokuvan Oscar-pystin napannut Moonlight on tärkeä ja ajankohtainen elokuva, jonka kävin katsomassa jopa kaksi kertaa elokuvateatterissa. Moonlight sijoittuu Floridan Miamiin, jossa gettopoika Chiron yrittää pyristellä eteenpäin narkkariäidin, koulukiusaamisen ja seksuaalisuuden aiheuttamista vaikeuksista huolimatta. Elokuva on jaettu kolmeen osaan, joista jokainen on omalla tavallaan vahva ja koskettava. Erityisesti huomioni kiinnittyi loistavien näyttelijöiden (ihana Mahershala Ali!) lisäksi kuvaukseen, visuaaliseen estetiikkaan ja kauniiseen soundtrackiin. Sen lisäksi, että elokuva itsessään käsittelee ajankohtaisia teemoja, on siinä myös meille katsojille (varsinkin länkkäreille), jotain, mitä emme ole yleensä tottuneet televisiossa ja elokuvissa näkemään; pelkästään tummaihoisia näyttelijöitä. Huomasin jossain kohtaa elokuvaa katsoessani miettineeni, että kappas, kerrankin elokuva, jossa ei pyöri samat valkoihoiset näyttelijät. Mielestäni niin kauan kuin tällaiseen asiaan tulee tietoisesti kiinnitettyä huomiota, jossain on ongelma. Ehkä vuoden merkittävin elokuva.

3. Baby Driver

Kun mentiin äidin kanssa katsomaan Baby Driver, en arvannut, että oltiin ihan vaapaehtoisesti menty pariksi tunniksi katsomaan action-elokuvaa! Olin kyllä katsonut Baby Driverin trailerin, mutta en todellakaan tajunnut, että se oli niin vauhdikas ja autoilua täynnä. Onneksi pääjuoneen liittyi paljon muutakin kuin autoilu: Baby (Ansel Elgort) on rikollispomolle työskentelevä "getaway driver", joka siis osallistuu rikoskeikoille, kuten pankkiryöstöihin, autonkuljettajan roolissa. Baby tapaa ihana Deboran ja haluaa keskittyä ennemmin häneen, kuin rikollisuuteen. Tätä työsopimusta ei kuitenkaan puretakaan kuin mitä tahansa normaalia sopparia, joten Baby lupautuu kuskiksi vielä yhdelle keikalle. Kaikki ei kuitenkaan mene ihan putkeen, jolloin niin Baby kuin Deborakin ovat hengenvaarassa. Söpö rakkaustarina, jota rytmittää mahtava soundtrack. Jos elokuvale pitäisi antaa miinuspisteitä, tulisivat ne vähän kököstä lopusta, mutta loppu ei onneksi ole niin huono, että koko elokuva kannattaisi jättää katsomatta.

4. Vaiana

Vaiana on nuori tyttö, joka rakastaa merta ja haluaisi kovasti tutustua sen saloihin, mutta isä kieltää jyrkästi tutkimusmatkat tyrskyihin. Kun kotisaaren hedelmällisyys alkaa rappeutua, lähtee Vaiana isoäitinsä kehotuksesta etsimään puolijumala Mauia, joka on legendan mukaan suututtanut hedelmällisyyden jumalattaren, Te Fitin, varastamalla tämän sydämen. Mauin löytämiseksi Vaianan on uhmattava isänsä kieltoa ylitettävä valtameri. Mauin löydyttyä kaksikko lähtee etsimään Te Fitiä, jotta Maui voi palauttaa tälle anastamansa sydämen. Ihan mahtava seikkailu, tosi hyvä soundtrack ja hyvät hahmot. Vaiana oli mulle aivan ihanan positiivinen yllätys, sillä Disneyn aiempi jättimenestys, Frozen, jätti minut todella kylmäksi. Kaiken hypen jälkeen Frozen oli tosi vaisu - ei siis missään nimessä huono, mutta pettymys kuitenkin. Vaiana sen sijaan lunasti kaikki odotukset! 

5. La La Land

Ihan heti alkuun kerrottakoon, että en ole musikaali-ihminen. Disney-elokuvia rakastan tietenkin, mutta mulle ne eivät ole samalla tavalla musikaaleja, kuin esimerkiksi joku Grease tai Mamma Mia. Isot Hollywood-musikaalit ovat aina olleet minusta enemmän tai vähemmän ärsyttäviä ja liian pirteitä, mutta La La Land oli yllätyksekseni aika hyvä. Ei kuitenkaan niin hyvä, että se olisi välttämättä ansainnut ne kaikki 12 Oscar-ehdokkuutta. Elokuvassa seurataan Miaa ja Sebastiania, jotka ovat tulleet enkelten kaupunkiin toteuttamaan unelmiaan ja joutuvat kipeiden valintojen eteen saavuttaakseen sen, mistä haaveilevat. Se mistä pidän tässä elokuvassa (Ryan Goslingin lisäksi, hah) on se, että se ei noudata perinteisen musikaalin kaavaa. Se on realistinen ja osoittaa, että edes musikaaleissa kaikki ei aina suju kuin tanssi. Myös tämän elokuvan soundtrack iski kovaa. En yleensä ole musikaalibiisien fani, mutta säveltäjä Justin Hurwitz on onnistunut kyllä työssään todella hyvin. Suosittelen katsomaan tämänkin elokuvan, mutta ei silti kannata odottaa liikoja!

Postauksen kuvat on lainattu Googlesta.